Tulevat Tapahtumat

Olen 40-vuotias Helsinkiläinen. Minulla on synnynnäinen selkäydinvamma ja käytän pyörätuolia liikkumiseen. Olen yrittäjä perheestä ja seurannut sitä elämää läheltä. Isäni kautta olen nähnyt yrittäjyyden raadollisuuden, mutta myös sen vapauden, joka yrittäjällä on. Olen pitkään ajatellut alkavani itsekin yrittäjäksi, mutta en ole kuitenkaan keksinyt toimivaa liikeideaa.

Aiemmin olen tehnyt toimistotöitä palkkatuella toisen alaisuudessa. Nyt minulle tuli mahdollisuus päästä toteuttamaan unelmani.

Hyvän kaverini kanssa aloin pyörittelemään eri vaihtoehtoja. Hän ehdotti paljun vuokraus yritystä. Aluksi olin epäileväinen, miten saan työn rullaamaan. Paljun vuokraus toiminta vaatii kuitenkin paljun pesua/ huoltamista ja paljutrailerin liikuttamista. Tarjoan asiakkaille puut paljun lämmittämiseen, joten ne pitää pakata laukkuihin ja nostaa autooni.

Kotikaupunkini myönsi minulle 10 tuntia henkilökohtaista-apua viikossa yritystoimintani pyörittämiseen. Avustajani tehtäviin paljun kanssa kuuluu paljun pesu, puiden kasaaminen laukkuihin ja paljutrailerin kiinnittäminen ja irroittaminen autoni vetokokoukkuun. Kaikki muut yritykseen liittyvät asiat hoidan itse sekä päätösvalta yrityksen asioihin kuuluu ainoastaan minulle.

Hirvipaljun tarina alkoi huhtikuussa 2019. Sain vuokrattua tuttavani autokorjaamon pihalta tilat paljuilleni. Osoite on Hirvisuontiellä Espoossa, tästä muotoutui yritykseni nimi. Minulla on 2 puulämmitteistä paljua, jotka ovat kiinteästi trailerin päällä, joten sen voi vetää B-kortilla mihin haluaa, kunhan autossa on vetokoukku. Lisäksi vuokraan myös painepesuria, joka on keväisin kovassa käytössä.

Ensimmäiseen paljuni ostin käytettynä. Paljun hankkimiseen sain pankkilainaa, jonka olen saanut maksettua pois. Vuoden yritystoiminnan jälkeen aloin miettiä uuden paljun hankintaa, koska varsinkin juhlapyhinä paljulla on kysyntää aika paljon. Ajattelin tehdä uudesta paljusta mahdollisimman esteettömän. Etsin yrityksiä, jotka lähtisivät tähän projektiin. Monta puhelua soitettuani löysin paljun valmistajan, joka teki paljuun muutoksia haluamallani tavalla. Trailerin löysin Kurikasta Pohjanmaalta, jonka hain avustajani kanssa. Seuraavaksi traileri vietiin Paimioon, jossa palju kiinnitettiin trailerin päälle.

Tähän toiseen paljuun tarvitsin toisenlaista rahoitusta, lainaa en enää saanut. Selvitin saanko Kelalta vammaisuuden perusteella elinkeinotukea. Koska olin ollut edellisen vuoden töissä Uudenmaan CP-yhdistyksessä ja olin Kelan mielestä tienannut vuoden aikana liian paljon en saanut Kelan elinkeinotukea.

Rahoitus traileriin ja paljuun löytyi työeläkeyhtiö ELO:lta, he kustansivat myös vetokoukun autooni. Rahoitushakemukseen sain Selkäydinvammapoliklinikalta todella hyvän b-lausunnon, joka tuki yritykseni laajentumista.

Pidän siitä, että saan tehdä töitä itsenäisesti enkä ole sidottu mihinkään tiettyyn aikaan, paitsi asiakaskäynnit, jotka keskittyvät yleensä viikonloppuihin. Voin olla kumppanini tai kavereiden kanssa päivällä ja tehdä töitä iltaisin tai toisinpäin. Lisäksi pystyn sisällyttämään fysioterapiani sekä mahdolliset lääkärikäynnit päivällä ilman, että minun pitää olla kokoajan kyselemässä muilta voinko käydä siellä.

Päivät eivät ole samanlaisia ja asiakkaat ovat kaikki erilaisia.Tykkään siitäkin, kun saan ratkoa jonkin yritykseen tai asiakaskäyntiin liittyvän ongelman. Ensi vuoden tammikuussa olen hankkimassa virallisen yrittäjätutkinnon, joka on räätälöity vammaisyrittäjille.
Yrittäjänä ei kannata pelätä haasteita eikä turvattomuutta talouden suhteen, varma palkka ei odota kuun viimeinen päivä. Turvana minulla on työkyvyttömyyseläke, kuntoutustuki ja asumistuki. Tähän asti näiden tukien ja yritystoiminnan tuotto on saatu sovitettua yhteen.

Lisätietoja Riku-Villen yrityksestä löydät osoitteesta www.hirvipalju.fi

Terveelle ihmiselle sana vammainen voi kuulostaa pelottavalta ja kaukaiselta. Tilanne voi kuitenkin muuttua hetkessä, kun auton eteen juoksee hirvi, tai lääkäri kertoo elämän suunnan muuttavan diagnoosin, hetkenä jona sitä vähiten odottaa. Jatkossa vammainen on sana, jolla sinut lokeroidaan yhteiskunnassa ja joka rajaa mahdollisuuksiasi. Kun vielä hetki sitten työnantajat soittelivat perääsi, niin nyt sinua ei kutsuta edes haastatteluun tai työtehtäviäsi ollaan jo jakamassa toisille, vaikka ajatuksesi juoksevat yhtä kirkkaina kuin ennen.

Yksitoista vuotta sitten olin hyvin lähellä vammautumista lomamatkalla sattuneen liitovarjo-onnettomuuden ja 250 metrin putoamisen takia. Jouduin muutaman kuukauden elämään epätietoisuudessa ja miettimään uutta suuntaa tulevaisuudelleni. Miten selviän taloudellisesti ja henkisesti, jos en pysty palaamaan takaisin työhöni.

Vaikka pääni täyttivät särkylääkkeet, niin muistan edelleen ahdistavat ajatukset tulevaisuudesta ja hetken kun ymmärsin että asemani yhteiskunnassa on muuttunut. Paluu osittain vammautuneena takaisin työelämään oli kaikkea muuta kuin helppo ja koin, etten ollut työnantajalleni enää arvokas. Epilepsia ja tourette, jotka myös kuuluvat elämääni eivät näkyneet ulospäin, mutta nyt olin näkyvästi liikuntarajoitteinen.

Ensimmäisinä vuosina olisin tarvinnut vertaistukea, ihmisiä kertomaan vaihtoehdoista ja vakuuttamaan, että toimivia jalkoja tärkeämpää on toimiva pää. Tällä viikolla tapasin ensimmäisen kerran ihmisiä Suomen Vammaisyrittäjistä ja tunsin, että tämä on se ryhmä, jonka olisin halunnut tavata yksitoista vuotta aikaisemmin. Itsensä työllistäminen on hyvin kunnioitettava ja monelle ainoa vaihtoehto työelämästä syrjäytymiselle, mutta se on myös keino ottaa tulevaisuus omaan hallintaan.

Näiden ihmisten tarinat ja sitkeys insipiroivat. Menestyneen yrityksen taustalla on usein monta epäonnistumista ja yrittäjän pitää epäonnistumisista huolimatta sitkeästi jatkaa eteenpäin. Väitän, että vammaisyrittäjillä on valmiina omien kokemusten kautta rakentunutta luonnetta, jota menestynyt yrittäjä tarvitsee.

Nostan hatun hyvin korkealle päästäni jokaisen yrittäjän kohdalla, mutta vammaisyrittäjien kohdalla heitän sen ilmaan. Me tarvitsemme Suomeen lisää yrittäjiä, monimuotoisuutta ja ihmisiä, jotka rakentavat työpaikkoja itselleen sekä muille.

RIIKKA-MARIA LEMMINKI

Kirjoittaja on Marketing Finlandin toimitusjohtaja ja Ranskalaisen Kyläkaupan perustaja